Ravintola joka on pysynyt pystyssä samalla paikalla yli kymmenen vuotta on epäilemättä tehnyt jotain oikein. Ysibaarin kalakeitto (ainakin sillä kertaa kala oli lohta), nimeltään Naantali, on mielestäni yksi niistä asioista minkä takia sinne suunnistaa toistekin. Keiton saa valita kirkkaana tai kermaisena, itse otin kirkkaan ja kaikki tuntui olevan kohdallaan paitsi hinta. Mielestäni yli 9 euroa on aika kova hinta soppalautasesta ja parista palasta ruisleipää.
Kirvelevähköstä hinnasta huolimatta keitto jäi positiivisena kokemuksena mieleen joten sitä piti saada pari viikkoa myöhemmin uudestaan. Valitettavasti kalaa ei kuitenkaan sinä aamuna oltu saatu joten kokeilin kanakorianteriwokkia jonka pitäisi oleman jonkin sortin lippulaiva-annos ja klassikko. Ei ollut. Oli soijassa kuivaksi kärtsättyä kananpalaa ja nuudeleita. Oli siinä vähän korianteriakin ja päälle ripsaistu seesaminsiemeniä mutta annos oli melkoinen pettymys. Arvelisin itsekin tekeväni parempaa kännissä aamuyöstä. Seuralaisen pasta-annoskin jäi kesken.
Luultavasti kokilla oli vain huono päivä mutta varmuuden vuoksi taidan toistaiseksi lounastaa muualla. Paikkoja kuitenkin riittää.
keskiviikko 24. heinäkuuta 2013
keskiviikko 23. tammikuuta 2013
Maya - määrittelemättömästi etninen
Maya - Bar & Grill on pönöttänyt Rautatientorin laidalla jo muutaman vuoden, ilmeisen hyvällä menestyksellä koska noilla kulmilla ja keskustan tilavuokrilla ei pitkään porskutella jos asiakkaat eivät tykkää.
Tämä asiakas tykkää. Muutama vuosi sitten tuolla tuli asioitua enemmän mutta vähän joka kerralla jokin tuntui olevan pielessä. Nyt tilanne on toinen. Kolme käyntiä lyhyen ajan sisällä on vakuuttanut siitä että tässä on paikka jossa on hinta/laatusuhde kohdallaan. Pelkästä salaattipöydästä voisi kauhoa itsensä täyteen erilaisia papusalaatteja ja muita kelvollisempia alkuruokia. Pääruoassakaan ei ole ollut mitään naputtamista. Viimeksi nautittu Jerk-kana ananaksella ja bataatilla oli yksinkertaisesti hyvää.
Ruokaa on vaikea kuvailla, jotain tarkemmin määrittelemätöntä Meksiko-tunnelmaa tuossa haetaan mutta sapuska on toista kuin mihin meksikolaistyyppisissä tai erilaisissa texmexeissä tottunut. Savun makua ja hyvin hillittyä chiliä, jotain makeaa melkein joka annoksessa. Epäilen myös suuresti lieneekö ravintolan nimikkoheimon Mayojen ruokalistalla mitään tekemistä tämän paikan tarjoomusten kanssa. En tiedä mitä Mayojen perinneruokiin kuuluu mutta tuskin savulohi tai kastanjakeitto sentään.
Hinta ei ollut paha, 9,40. Vakiopaikkojen listalle meni niin että heilahti. Sikäli kun tässä voi vakiopaikoista puhua, tämä oli 16. lounaspaikka tänä vuonna, yhtä mones kun on työpäiviä takana.
Tämä asiakas tykkää. Muutama vuosi sitten tuolla tuli asioitua enemmän mutta vähän joka kerralla jokin tuntui olevan pielessä. Nyt tilanne on toinen. Kolme käyntiä lyhyen ajan sisällä on vakuuttanut siitä että tässä on paikka jossa on hinta/laatusuhde kohdallaan. Pelkästä salaattipöydästä voisi kauhoa itsensä täyteen erilaisia papusalaatteja ja muita kelvollisempia alkuruokia. Pääruoassakaan ei ole ollut mitään naputtamista. Viimeksi nautittu Jerk-kana ananaksella ja bataatilla oli yksinkertaisesti hyvää.
Ruokaa on vaikea kuvailla, jotain tarkemmin määrittelemätöntä Meksiko-tunnelmaa tuossa haetaan mutta sapuska on toista kuin mihin meksikolaistyyppisissä tai erilaisissa texmexeissä tottunut. Savun makua ja hyvin hillittyä chiliä, jotain makeaa melkein joka annoksessa. Epäilen myös suuresti lieneekö ravintolan nimikkoheimon Mayojen ruokalistalla mitään tekemistä tämän paikan tarjoomusten kanssa. En tiedä mitä Mayojen perinneruokiin kuuluu mutta tuskin savulohi tai kastanjakeitto sentään.
Hinta ei ollut paha, 9,40. Vakiopaikkojen listalle meni niin että heilahti. Sikäli kun tässä voi vakiopaikoista puhua, tämä oli 16. lounaspaikka tänä vuonna, yhtä mones kun on työpäiviä takana.
tiistai 8. tammikuuta 2013
Morrison
Ateneuminkujan Morrison on suosittu lounaspaikka. Annokset ovat tavallisesti varsin tuhteja ja maukkaita. Paikan erikoisuuksiin kuuluu se että annoksen lisukkeeksi voi ottaa niiden normaalien perunoiden tai riisien sijasta salaatin eli karppaajillakin on mahdollisuus syödä hyvin. Paikalle kannattaakin sännätä hyvissä ajoin sillä jo vähän 11 jälkeen ylettyy jono tiskille tilaamaan joskus jopa pihalle saakka.
Yleensä hyviin lounaisiin tottuneena olikin melkoinen järkytys kun tandoorikanan nimellä myyty annos oli lähinnä säälittävä yritys, kuten nyt tandooriruokina tandooriuunittomissa paikoissa myytävien annosten kohdalla usein on.
Vaikutti siltä että broilerinfileen päällä oli istuttu jonkin aikaa ja sen jälkeen se oli paistettu jonka jälkeen siihen oli laapittu mausteita pintaan. Tarjoiltiin kylmänä jääkaappikylmältä lautaselta, päällä puoli kauhallista kevyesti maustettua partaäijäjugurttia. Annos kiikutettiin pöytään niin pikaisesti tilauksen jälkeen että se oli ilmeisesti odotellut valmiina pöydällä pidempään että joku tulisi ja tilaisi.
Kunnon suomalaisena söin luonnollisestikin lautaseni kiltisti ja mutisematta tyhjäksi jonka jälkeen juoksinkin tänne internettiin itkemään maailman pahuutta.
Saattaa mennä vähän aikaa ennen seuraavaa käyntikertaa. Se kuitenkin tulee vielä eteen, Morrison kun on niitä harvoja paikkoja jossa saa ajoittain maksapihvejä lounaaksi.
Yleensä hyviin lounaisiin tottuneena olikin melkoinen järkytys kun tandoorikanan nimellä myyty annos oli lähinnä säälittävä yritys, kuten nyt tandooriruokina tandooriuunittomissa paikoissa myytävien annosten kohdalla usein on.
Vaikutti siltä että broilerinfileen päällä oli istuttu jonkin aikaa ja sen jälkeen se oli paistettu jonka jälkeen siihen oli laapittu mausteita pintaan. Tarjoiltiin kylmänä jääkaappikylmältä lautaselta, päällä puoli kauhallista kevyesti maustettua partaäijäjugurttia. Annos kiikutettiin pöytään niin pikaisesti tilauksen jälkeen että se oli ilmeisesti odotellut valmiina pöydällä pidempään että joku tulisi ja tilaisi.
Kunnon suomalaisena söin luonnollisestikin lautaseni kiltisti ja mutisematta tyhjäksi jonka jälkeen juoksinkin tänne internettiin itkemään maailman pahuutta.
Saattaa mennä vähän aikaa ennen seuraavaa käyntikertaa. Se kuitenkin tulee vielä eteen, Morrison kun on niitä harvoja paikkoja jossa saa ajoittain maksapihvejä lounaaksi.
tiistai 27. marraskuuta 2012
Casino Piazza
Kun paikan nimi on Casino Piazza ja se sijaitsee kasinorakennuksen sisäpihalla sen totisesti odottaisi olevan edes hieman tavallista lounaskuppilaa tasokkaampi. Onneksi se on.
Ruoka maksetaan tilauksen yhteydessä. Annoksia on listalla tavallisesti 5 erilaista, joista yksi on aina versio caesarsalaatista ja yksi on keitto/salaattiyhdistelmä, joka sekään ei näytä vaihtuvan läheskään päivittäin. Lounassetelihintaiseen annokseen kuuluu alkusalaatti ja jälkiruokakahvi, jonka saa halutessaan myös pahvikupissa mukaansa.
Alkusalaatin ja keittoannokseen kuuluvan salaatin pöydät ovat vierekkäin, ja homma on organisoitu jokseensakin päin helvettiä. Jo yksi alkusalaattia hakeva ruokailija saa pöytien asettelusta johtuen salaattinurkkaan ruuhkan aikaiseksi aivan keskenään ja toisen ruokailijan saapuessa paikalle ollaan jo lähellä kaaosta. Paikalla on tietenkin opastelappu jossa kerrotaan mistä kenenkin sopii salaattia ottaa. Kaikkien on tietenkin pakko käydä salaattinurkkauksessa sillä ruokailuvälineitä ei saa mistään muualta.
Ruokaa ei totisesti tarvitse odottaa kauaa. Kun viimeinenkin seurueen jäsenistä on onnistunut selvittämään salaattipöytäesteen ja ehtinyt haukkaista sinänsä herkullista leipää sekä haarukallisen taikka pari alkusalaatistaan, on tarjoilija jo tuonut annokset pöytään. Tähän mennessä touhu ei vielä vaikuttanut kovinkaan lupaavalta mutta sitten se tärkein eli pääruoka.
Palermon kana-niminen annos oli hyvinkin maukas ja mehevä broilerinrinta, tomaattikastike vaikutti tomaateista tehdyltä ja annoksessa oli hyvän, viimeistellyn annoksen tuntua ja makua. Mausteet olivat kohdallaan ja jopa kanaeläimen palasen vieressä virunut pala polentaa maistui vaikutti siltä että keittiössä ollaan vilpittömän kiinnostuneita siitä miltä ruoka näyttää, tuntuu ja maistuu.
Vieressä syötiin varsin tuhdin näköinen lohicaesarsalaatti jossa siinäkään ei kuulemma valittamista ollut.
Täällä täytyy käydä vielä useampi kerta, kun kerran voi ja pääsee. Atmosfäär on toki hieman ostoskeskusmainen mutta semmoista se näissä sisäterassiravintoloissa tuppaa olemaan. Ruoka on kuitenkin sen verran kohtuuhyvää että pienen kalseuden on valmis antamaan anteeksi.
torstai 22. marraskuuta 2012
Santa Fé
Helsingin keskustan Santa Fé tarjoaa aivan kohtuuhintaista lounasta ja annokset ovat ainakin tällä käyntikerralla hätkähdyttävän jykeviä.
Makua ei kuitenkaan meinaa löytyä sitten millään sen enempää kuin mitä juustokastikepurkista on annoksen päälle isolla kädellä kaadettu. Kolmihenkisen seurueemme jokainen jäsen otti eri annoksen eikä kenelläkään tuntunut löytyvän oikein mitään hyvää sanottavaa syömästään satsista. Näistä tortilloista ja fajitoista ei oikein enää jaksa innostua kun tätä normi texmexiä on saanut joka paikasta sen viimeisen viitisentoista vuotta, sillä erotuksella että aikanaan säilykejalapeñot tuntuivat eksoottisilta ja kovin väkeviltä. Muistelisin myös ruokiin aikanaan kuuluneen reilusti tomaattisalsaa mitä ei ainakaan katkaraputortillaan ollut piisannut. Jäi myös hieman epäselväksi miten texmex-maailmassa tortilla eroaa burritosta, yhdennäköisyys oli suorastaan hätkähdyttävä.
Nyt tämä oli lähinnä tylsä. Ketjun muissa ruokaloissa on kuulemma parempaa. Ei tämäkään pahaa ollut mutta aika pitkästyttävää settiä.
Makua ei kuitenkaan meinaa löytyä sitten millään sen enempää kuin mitä juustokastikepurkista on annoksen päälle isolla kädellä kaadettu. Kolmihenkisen seurueemme jokainen jäsen otti eri annoksen eikä kenelläkään tuntunut löytyvän oikein mitään hyvää sanottavaa syömästään satsista. Näistä tortilloista ja fajitoista ei oikein enää jaksa innostua kun tätä normi texmexiä on saanut joka paikasta sen viimeisen viitisentoista vuotta, sillä erotuksella että aikanaan säilykejalapeñot tuntuivat eksoottisilta ja kovin väkeviltä. Muistelisin myös ruokiin aikanaan kuuluneen reilusti tomaattisalsaa mitä ei ainakaan katkaraputortillaan ollut piisannut. Jäi myös hieman epäselväksi miten texmex-maailmassa tortilla eroaa burritosta, yhdennäköisyys oli suorastaan hätkähdyttävä.
Nyt tämä oli lähinnä tylsä. Ketjun muissa ruokaloissa on kuulemma parempaa. Ei tämäkään pahaa ollut mutta aika pitkästyttävää settiä.
tiistai 20. marraskuuta 2012
Mesopotamia / Café Caisa
Myös Mesopotamia-nimellä itseään mainostava Café Caisa lienee kaupungin ainoa kurdiravintolana itseään mainostava paikka. Ravintola itsessään Kaisaniemen liike/elokuvakeskuksen yläkerrassa on vähän kolkon oloinen mutta ruoka on hyvää. Hinnoittelukin on kohdallaan, lounasbuffetista pyydetään 8,70 ja se on näillä nurkilla tähän maailmanaikaan kohtuullinen hinta. Laatukin on hyvin kohdallaan.
Homma toimii siten että ruoka maksetaan ensin tiskille jonka jälkeen voi siirtyä noutopöydän ääreen. Tarjolla on monipuolisesti kylmiä linssi, papu- ja kuskussalaatteja sekä hummusta ynnä muita tahnoja. Valikoima näyttää vaihtelevan ja oikeastaan kaikki on hyvää. Mausta on ainakin huomaavinaan että se on paikan päällä tehtyä eikä mitään keskuskeittiökamaa, yrttejä on käytetty ja tavara on tuoreen tuntuista.
Lämpimien ruokien kohdalla tarjonta on tavallisesti hieman niukempaa, yleensä tarjolla on kebablihaa tai lihapullia varsin rasvaisessa mutta maistuvassa kastikkeessa, jotain kasvispataa ja kolmantena vaihtoehtona kanaa tai kalaa. Lisukkeena riisiä ja paahdettuja perunoita. Lämpimien kanssa en ole yleensä niin väliä pitänyt sillä tapana on ollut kahmia sen verran kylmiä ruokalajeja salaattipöydästä että mahaan ei paljoa lämpimiä mahtuisikaan.
Mutta saako tuolla tilattua listalta tai onko siellä edes mitään listaa, sitä en ole vielä saanut edes itselleni selvitettyä.
Joka tapauksessa nykyään ehdottomasti eräs lempipaikoistani missä lounastaa.
Homma toimii siten että ruoka maksetaan ensin tiskille jonka jälkeen voi siirtyä noutopöydän ääreen. Tarjolla on monipuolisesti kylmiä linssi, papu- ja kuskussalaatteja sekä hummusta ynnä muita tahnoja. Valikoima näyttää vaihtelevan ja oikeastaan kaikki on hyvää. Mausta on ainakin huomaavinaan että se on paikan päällä tehtyä eikä mitään keskuskeittiökamaa, yrttejä on käytetty ja tavara on tuoreen tuntuista.
Lämpimien ruokien kohdalla tarjonta on tavallisesti hieman niukempaa, yleensä tarjolla on kebablihaa tai lihapullia varsin rasvaisessa mutta maistuvassa kastikkeessa, jotain kasvispataa ja kolmantena vaihtoehtona kanaa tai kalaa. Lisukkeena riisiä ja paahdettuja perunoita. Lämpimien kanssa en ole yleensä niin väliä pitänyt sillä tapana on ollut kahmia sen verran kylmiä ruokalajeja salaattipöydästä että mahaan ei paljoa lämpimiä mahtuisikaan.
Mutta saako tuolla tilattua listalta tai onko siellä edes mitään listaa, sitä en ole vielä saanut edes itselleni selvitettyä.
Joka tapauksessa nykyään ehdottomasti eräs lempipaikoistani missä lounastaa.
keskiviikko 18. heinäkuuta 2012
Iguana, Mannerheimintie
Toki se on ymmärrettävää että kun ravintola on kalliilla liikepaikalla ja keskellä päivää kukaan ei suostu maksamaan tavallisesta kaljasta keskustan hintoja niin jotain on keksittävä. Monilla kapakeilla tämä keksintö on, monesti valitettavasti, lounaan tarjoileminen. Noutopöytälounaan puheena ollessa voidaan myös puhua lounaan tarjoilemattomuus eli tarjolle jättäminen.
Iguanan noutopöytälounas muistuttaa jotain sellaista minkälaista kuvittelen kouluruoan nykyään olevan. Siis sellaisissa kouluissa tahikka laitoksissa joissa ei niin välitetä sellaisista pikkuseikoista kuin maku vaan tärkeämpää on se että saadaan suuri määrä väkeä ravittua edullisesti ja siististi. Ravitsemusliikkeellä joka on jollain kepulikonsteilla onnistunut luomaan itselleen tex-mex-imagon luulisi olevan pyrkimystä vähän höystää tarjoomuksiaan vaikkapa mausteilla. Ilmeisesti lounastajien odotetaan kuitenkin olevan enemmän sitä väkeä joka on vastoin tahtoaan juuttunut Helsingin keskustaan eikä löydä mistään huoltoasemaa jossa voisi turvallisesti ruokailla jotain mikä maistuisi pitkään haudutetulta aaltopahvilta.
Tarjolla oli kiitettävä määrä ruokalajeja mutta valitettavasti paria kokeilemaani ei voinut juuri maun puolesta erottaa toisistaan. Esille laitetut pizzaviipaleet olivat nätisti sanoen pahoja, tiedän että siellä osataan tehdä kelvollista pizzaa mutta lounaspöytään sitä ei ole kannettu vaan tilalla on uskomattoman tympeän makuista, halpajuustolla tärveltyä läpyskää joka täytteidensä puolesta maistui ja näytti siltä että se on kerätty aamulla viereisen nakkikioskin takaa.
Lounaan hinnalla olisi myös saanut juotavakseen limonadia, sitä pyssyversiota mitä oikeasti ei voi juoda jos seassa ei ole reippaasti viinaa. En ottanut.
En taida mennä toiste. Elämä on aivan liian lyhyt tällaiseen. Mielummin vaikka Hesburgerille.
Iguanan noutopöytälounas muistuttaa jotain sellaista minkälaista kuvittelen kouluruoan nykyään olevan. Siis sellaisissa kouluissa tahikka laitoksissa joissa ei niin välitetä sellaisista pikkuseikoista kuin maku vaan tärkeämpää on se että saadaan suuri määrä väkeä ravittua edullisesti ja siististi. Ravitsemusliikkeellä joka on jollain kepulikonsteilla onnistunut luomaan itselleen tex-mex-imagon luulisi olevan pyrkimystä vähän höystää tarjoomuksiaan vaikkapa mausteilla. Ilmeisesti lounastajien odotetaan kuitenkin olevan enemmän sitä väkeä joka on vastoin tahtoaan juuttunut Helsingin keskustaan eikä löydä mistään huoltoasemaa jossa voisi turvallisesti ruokailla jotain mikä maistuisi pitkään haudutetulta aaltopahvilta.
Tarjolla oli kiitettävä määrä ruokalajeja mutta valitettavasti paria kokeilemaani ei voinut juuri maun puolesta erottaa toisistaan. Esille laitetut pizzaviipaleet olivat nätisti sanoen pahoja, tiedän että siellä osataan tehdä kelvollista pizzaa mutta lounaspöytään sitä ei ole kannettu vaan tilalla on uskomattoman tympeän makuista, halpajuustolla tärveltyä läpyskää joka täytteidensä puolesta maistui ja näytti siltä että se on kerätty aamulla viereisen nakkikioskin takaa.
Lounaan hinnalla olisi myös saanut juotavakseen limonadia, sitä pyssyversiota mitä oikeasti ei voi juoda jos seassa ei ole reippaasti viinaa. En ottanut.
En taida mennä toiste. Elämä on aivan liian lyhyt tällaiseen. Mielummin vaikka Hesburgerille.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)