Ysibaari eli Bar 9

Ravintola joka on pysynyt pystyssä samalla paikalla yli kymmenen vuotta on epäilemättä tehnyt jotain oikein. Ysibaarin kalakeitto (ainakin sillä kertaa kala oli lohta), nimeltään Naantali, on mielestäni yksi niistä asioista minkä takia sinne suunnistaa toistekin. Keiton saa valita kirkkaana tai kermaisena, itse otin kirkkaan ja kaikki tuntui olevan kohdallaan paitsi hinta. Mielestäni yli 9 euroa on aika kova hinta soppalautasesta ja parista palasta ruisleipää.

Kirvelevähköstä hinnasta huolimatta keitto jäi positiivisena kokemuksena mieleen joten sitä piti saada pari viikkoa myöhemmin uudestaan. Valitettavasti kalaa ei kuitenkaan sinä aamuna oltu saatu joten kokeilin kanakorianteriwokkia jonka pitäisi oleman jonkin sortin lippulaiva-annos ja klassikko. Ei ollut. Oli soijassa kuivaksi kärtsättyä kananpalaa ja nuudeleita. Oli siinä vähän korianteriakin ja päälle ripsaistu seesaminsiemeniä mutta annos oli melkoinen pettymys. Arvelisin itsekin tekeväni parempaa kännissä aamuyöstä. Seuralaisen pasta-annoskin jäi kesken.

Luultavasti kokilla oli vain huono päivä mutta varmuuden vuoksi taidan toistaiseksi lounastaa muualla. Paikkoja kuitenkin riittää.

Maya - määrittelemättömästi etninen

Maya - Bar & Grill on pönöttänyt Rautatientorin laidalla jo muutaman vuoden, ilmeisen hyvällä menestyksellä koska noilla kulmilla ja keskustan tilavuokrilla ei pitkään porskutella jos asiakkaat eivät tykkää.

Tämä asiakas tykkää. Muutama vuosi sitten tuolla tuli asioitua enemmän mutta vähän joka kerralla jokin tuntui olevan pielessä. Nyt tilanne on toinen. Kolme käyntiä lyhyen ajan sisällä on vakuuttanut siitä että tässä on paikka jossa on hinta/laatusuhde kohdallaan. Pelkästä salaattipöydästä voisi kauhoa itsensä täyteen erilaisia papusalaatteja ja muita kelvollisempia alkuruokia. Pääruoassakaan ei ole ollut mitään naputtamista. Viimeksi nautittu Jerk-kana ananaksella ja bataatilla oli yksinkertaisesti hyvää.

Ruokaa on vaikea kuvailla, jotain tarkemmin määrittelemätöntä Meksiko-tunnelmaa tuossa haetaan mutta sapuska on toista kuin mihin meksikolaistyyppisissä tai erilaisissa texmexeissä tottunut. Savun makua ja hyvin hillittyä chiliä, jotain makeaa melkein joka annoksessa. Epäilen myös suuresti lieneekö ravintolan nimikkoheimon Mayojen ruokalistalla mitään tekemistä tämän paikan tarjoomusten kanssa. En tiedä mitä Mayojen perinneruokiin kuuluu mutta tuskin savulohi tai kastanjakeitto sentään.

Hinta ei ollut paha, 9,40. Vakiopaikkojen listalle meni niin että heilahti. Sikäli kun tässä voi vakiopaikoista puhua, tämä oli 16. lounaspaikka tänä vuonna, yhtä mones kun on työpäiviä takana.

Morrison

Ateneuminkujan Morrison on suosittu lounaspaikka. Annokset ovat tavallisesti varsin tuhteja ja maukkaita. Paikan erikoisuuksiin kuuluu se että annoksen lisukkeeksi voi ottaa niiden normaalien perunoiden tai riisien sijasta salaatin eli karppaajillakin on mahdollisuus syödä hyvin. Paikalle kannattaakin sännätä hyvissä ajoin sillä jo vähän 11 jälkeen ylettyy jono tiskille tilaamaan joskus jopa pihalle saakka.

Yleensä hyviin lounaisiin tottuneena olikin melkoinen järkytys kun tandoorikanan nimellä myyty annos oli lähinnä säälittävä yritys, kuten nyt tandooriruokina tandooriuunittomissa paikoissa myytävien annosten kohdalla usein on.

Vaikutti siltä että broilerinfileen päällä oli istuttu jonkin aikaa ja sen jälkeen se oli paistettu jonka jälkeen siihen oli laapittu mausteita pintaan. Tarjoiltiin kylmänä jääkaappikylmältä lautaselta, päällä puoli kauhallista kevyesti maustettua partaäijäjugurttia. Annos kiikutettiin pöytään niin pikaisesti tilauksen jälkeen että se oli ilmeisesti odotellut valmiina pöydällä pidempään että joku tulisi ja tilaisi.

Kunnon suomalaisena söin luonnollisestikin lautaseni kiltisti ja mutisematta tyhjäksi jonka jälkeen juoksinkin tänne internettiin itkemään maailman pahuutta.

Saattaa mennä vähän aikaa ennen seuraavaa käyntikertaa. Se kuitenkin tulee vielä eteen, Morrison kun on niitä harvoja paikkoja jossa saa ajoittain maksapihvejä lounaaksi.