Ruoka maksetaan tilauksen yhteydessä. Annoksia on listalla tavallisesti 5 erilaista, joista yksi on aina versio caesarsalaatista ja yksi on keitto/salaattiyhdistelmä, joka sekään ei näytä vaihtuvan läheskään päivittäin. Lounassetelihintaiseen annokseen kuuluu alkusalaatti ja jälkiruokakahvi, jonka saa halutessaan myös pahvikupissa mukaansa.
Alkusalaatin ja keittoannokseen kuuluvan salaatin pöydät ovat vierekkäin, ja homma on organisoitu jokseensakin päin helvettiä. Jo yksi alkusalaattia hakeva ruokailija saa pöytien asettelusta johtuen salaattinurkkaan ruuhkan aikaiseksi aivan keskenään ja toisen ruokailijan saapuessa paikalle ollaan jo lähellä kaaosta. Paikalla on tietenkin opastelappu jossa kerrotaan mistä kenenkin sopii salaattia ottaa. Kaikkien on tietenkin pakko käydä salaattinurkkauksessa sillä ruokailuvälineitä ei saa mistään muualta.
Ruokaa ei totisesti tarvitse odottaa kauaa. Kun viimeinenkin seurueen jäsenistä on onnistunut selvittämään salaattipöytäesteen ja ehtinyt haukkaista sinänsä herkullista leipää sekä haarukallisen taikka pari alkusalaatistaan, on tarjoilija jo tuonut annokset pöytään. Tähän mennessä touhu ei vielä vaikuttanut kovinkaan lupaavalta mutta sitten se tärkein eli pääruoka.
Palermon kana-niminen annos oli hyvinkin maukas ja mehevä broilerinrinta, tomaattikastike vaikutti tomaateista tehdyltä ja annoksessa oli hyvän, viimeistellyn annoksen tuntua ja makua. Mausteet olivat kohdallaan ja jopa kanaeläimen palasen vieressä virunut pala polentaa maistui vaikutti siltä että keittiössä ollaan vilpittömän kiinnostuneita siitä miltä ruoka näyttää, tuntuu ja maistuu.
Vieressä syötiin varsin tuhdin näköinen lohicaesarsalaatti jossa siinäkään ei kuulemma valittamista ollut.
Täällä täytyy käydä vielä useampi kerta, kun kerran voi ja pääsee. Atmosfäär on toki hieman ostoskeskusmainen mutta semmoista se näissä sisäterassiravintoloissa tuppaa olemaan. Ruoka on kuitenkin sen verran kohtuuhyvää että pienen kalseuden on valmis antamaan anteeksi.
